METAL UNDERGROUND.COM

 

Reviewed by EdgeoftheWorld on October 11, 2009

 

Aggression and melody can coexist in metal, a fact that Finland's Machina delights in showing us on many of the tracks on "Majestic Machination."

In an age where bands are easily pigeonholed in genres ranging from thrash to power metal, Machina delights in sprinkling hints of a variety of genres throughout their songs, often resulting in riffs that pack a thrashy punch, contrasting with the pure power metal of singer Sami's vocals. Take for example "Metal Cult," which begins with a speedy, choppy riff before descending into a slightly more melodic one, punctuated with pinch harmonics, as Sami croons of "merchants of pain/those who led others damnation."

 

It's obvious that guitarist Marko, who wrote all the music, isn't content to have his band do only one thing well. That's admirable, though that notion does get discarded toward the end of the album, which seems more and more dedicated to big choruses and mid-tempo music.

 

There's a chance for all of the members to shine here, and the band uses a guest star well. Jussi Ontero's keyboards provide a great introduction for "Requiem for The Reborn," which rocks mightily, and the band secures the services of guest vocalist Taage Laiho from fellow Finnish metal act Kilpi on "Child of Fire," which has a bit of a Judas Priest feel to it. Lead guitarist Tommy's solos are a well-executed departure from the main melody.

 

Sometimes, I found myself wishing Sami's vocals had a little more guts to them. He often reminds me of the Scorpions' Klaus Meine. That may not be a problem for some, but it got a bit distracting for me — especially on the album's first bonus track, "A light in the dark," which sounds like it could be a Scorps outtake.

Also, the album may only be 43 minutes with bonus tracks included, but it feels longer than that, thanks to the fact that a lot of the songs sound alike. Technical excellence and genre-blending can only cover so much territory, I guess.

"Majestic Machination" is a good bit of melodic metal, though it becomes a bit repetitive toward the end. Lovers of big vocals and solos will find plenty to enjoy here.

 

Highs: Expert playing and singing throughout, with "Metal Cult" standing out on every level.

 

Lows: Toward the end of the album, the songs get a bit repetitive.

 

Bottom line: A good melodic metal album, but one that gets a little repetitive toward the end.

 

 

ROCKHARD 8 / 10

 

Die Debüt-EP der Finnen wurde 2006 zum "Demo des Monats" gekürt. Nun liegt der erste Longplayer vor, und die Jungs haben nichts an Qualität verloren. Moderner, melodiöser Metal à la Astral Doors, Masterplan oder (aktuelle) Helloween tönt wuchtig aus den Boxen. Schon aufgrund ihrer Herkunft käme man leicht in Versuchung, MACHINA sofort in die Stratovarius/Sonata-Arctica-Schublade zu stecken, aber die Band ist definitiv keine Kopie oder Dutzendware. Obendrein geht die Band auch etwas heavier zu Werke. Songschreiberische Qualität und handwerkliches Können bilden hier mit der modernen Produktion eine stimmige Einheit. Und als Bonus gibt´s noch drei Stücke der Mini-CD.

Ein starkes Album, das sich Freunde eingangs erwähnter Bands notieren können!

 

Verfasser: Bruder Cle

 

SUE MAGAZINE  8 / 10

 

Melodisen metallin saralla Suomi on kunnostautunut sekä määrässä että laadussa, ensin mainitun aiheuttaessa sen, että markkinat ovat turhankin pullollaan tarttuvan melodista ja voimasointuista hevimetallia. Ensimmäisen täyspitkän levynsä julkaiseva Machina kuuluu onneksi viimeksi mainittuun kategoriaan ja ansaitsee paikkansa yhtyekartalla vankalla taidollaan.

Yhtye julkaisi ensimmäisen EP:nsä Dark Age Digitalin jo neljä vuotta sitten, mutta ei keräämistään kovista arvosteluista huolimatta tarttunut vielä tuolloin tarjottuihin sopimuksiin vaan hioi omaa linjaansa eteenpäin ja tiukensi äänimaailmaa entisestään.

 

Raaka työnteko kannatti, sillä nopeasti julkaistun ja puolivillaiseksi jäävän ensirykäisyn sijasta Majestic Machination on huoliteltu, mietitty ja kokonaisuutena oivallisesti toimiva paketti. Eron uuden ja vanhan välillä voi kuulla suoraan itse levyltä, sillä bonusbiiseinä on mukana kolme kappaletta vanhalta EP:ltä. Osa EP:n kappaleista taas on sovitettu uudestaan ja käytetty itse kokopitkällä.

 

Metal Cult, Child of Fire ja Requiem for the Reborn vakuuttavat oululaisesta osaamisesta, ja vaikka albumilla on mukana nimekkäämpiäkin vierailijoita Burning Pointista ja Kilvestä, ei bändi kaipaa sinänsä vierailijoita vaan seisoo vahvasti omilla jaloillaan.

 

Jussi Lahtonen